*

Rimma Aliisa En vihaa ketään, kritisoin kaikkea.

Suhtaudumme transsukupuolisuuteen väärin

Oletan, että kaikki, jotka tätä lukevat, tietävät mitä "transsukupuolisuus" tarkoittaa. Kyseessä on ilmiö, jonka kritisoiminen herättää usein heti äärimmäisen negatiivisen reaktion. Jos kyseenalaistat asian, niin sinut leimataan heti vaikka ja miksi uskonnolliseksi fanaatikoksi.

Jokaisella ihmisellä tämän maan päällä on oikeus sananvapauteen. En tällä tarkoita sitä, että saamme heitellä ympäriinsä loukkaavia kommentteja, kuten "huora" tai "helvetin narttu". Sananvapaudella tarkoitan sitä, että kaikkea saa ja tulee kritisoida. Tietenkin, kun puhumme näinkin herkistä asioista, kuten seksuaalivähemmistöt tai transsukupuolisuus, niin monella menee hyvin helposti herne nenään. Haluan vain muistuttaa sinua siitä, että "tuo loukkaa minua" ei ole argumentti.

Transsukupuolisuus on nykyään ollut hyvin usein keskustelun aiheena. Näemme mediassa ja popkulttuurissa nykyään enemmän transsukupuolisia äänessä, mikä on hyvä asia. Erilaisuus on hyvä ja rohkaistava asia, kunhan näin tehdään kohtuudella.

Aina ei kuitenkaan ole kyse mistään kohtuudesta. Nykyään emme pysty jostain syystä pysymään vain siinä, että tuomme esille sen, että transsukupuoliset ihmiset ovat kykeneviä täysin samoihin asioihin, kuin me muut. Vuoden 2017 alussa "National Geographic" -lehden kannessa oli transsukupuolinen lapsi. Termi LGBT laajenee laajenemistaan, jolloin joudumme kohta turvautumaan todennäköisesti hieroglyfeihin. Puhumme valkoisista cis-heteromiehistä pahoina hirveinä ihmisinä, koska eivät ehkä ole perehtyneet miesten ja naisten välisiin epäoikeudenmukaisuuksiin; joita tänä päivänä kylläkin kohdistuu molempiin sukupuoliin.

En ole itse mies, enkä hetero. Koen kuitenkin, että tämä turha inho valkoisia heteromiehiä kohtaan on täysin turhaa. Itse feministinä ja tasa-arvon kannattajana koen, että valkoiset heteromiehethän ovat ihan mukavia. Hehän ovat keksineet ja suunnitelleet vaikka ja minkälaisia keksintöjä.

Kun kuitenkin puhumme transihmisistä, niin nykyään meillä on suuri taipumus melkein glamorisoida tätä kyseistä asiaa, mikä on täysin tarpeetonta. Sukupuolen korjaamisessa ei ole mitään ihailtavaa. Hormonihoito ei ole saavutus. Emme lainkaan ota huomioon näihin asioihin liittyviä riskejä. Tutkitusti hormonihoidossa on omat terveysriskinsä, eikä niitä missään nimessä tulisi määrätä alaikäisille. Tämä "National Geographic" - tapaus herätti ihmisissä suuria tunteita - ja hyvästä syystä. Meidän ei missään nimessä tulisi rohkaista alaikäisiä korjaamaan sukupuoltaan tai aloittamaan hormonihoitoa. Nämä asiat estävät muun muassa mahdollisuuden saada lapsia ja ne tekevät myös hyvin pysyviä muutoksia kehoon. Voimme tietenkin argumentoida, että on epäreilua ja "diskriminaatiota" jos alle 18-vuotias ei saisi toteuttaa itseään näin. Mutta heiltä haluan kysyä, kumpi on pahempi; se, että transsukupuolinen pohtii asiaa, kunnes on 18-vuotias ja tekee päätöksen tällöin vai se, että hän aloittaa tämän nuorena ja katuu sitä myöhemmin?

Sukupuolen korjaamisen glamorisointi on vahingollista transsukupuolisille. Jos he ovat tosissaan siitä, että haluavat korjata sukupuolensa, niin mielestäni tärkeintä on aina tuoda esille mahdolliset riskit. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu, vaikka saamme sen ehkä mediassa näyttämään siltä, koska meitä pelottaa niin suuresti olla "poliittisesti epäkorrekti".

Transsukupuolisuus on mielenterveysongelma. Kyllä, sanoin sen. En missään nimessä väitä, että transsukupuolisuus olisi oma valinta, se ei todellakaan ole - ei mikään mielenterveysongelma ole. Transsukupuolinen ihminen syntyy kehossa, johon hän ei koe kuuluvansa. Hän kokee olevansa vastakkaisen sukupuolen edustaja, vaikka hänellä onkin kaikki toisen sukupuolen fyysiset ominaisuudet; myös aivot, vaikka toisin usein väitetään. Hän kärsii oireyhtymästä nimeltä "gender dysphoria" eli suomeksi sukupuoli-dysforia. Se, että kutsumme tätä mielenterveysongelmaksi saa helposti ihmisten niskakarvat pystyyn. Miksi? Koen, että tämä paljolti johtuu juurikin siitä, että sanalla "mielenterveysongelma" on niin suuri stigma. Kuitenkin, jos yksilö kärsii mielenterveysongelmasta, niin mielestäni häneen tulee suhtautua mahdollisimman välittävästi sen sijaan, että kauhistelisimme tätä "mielenterveysongelma" -sanaa. Olen itse kärsinyt myös mielenterveysongelmista suhteellisen pitkään, ja en koe, että tällä sanalla tulisi olla näin suurta stigmaa. 

Entä jos tälle sukupuoli-dysforialle olisi joku toinen parannuskeino, kuin sukupuolen korjaasleikkaukset ja hormonihoito? Mielestäni tämä voisi tulevaisuudessa hyvinkin olla mahdollista. Tietenkin, pakkomielteemme olla "poliittisesti korrekti" jossain määrin voi estää tämän asian tutkimisen. En kuitenkaan näe siinä mitään pahaa, jos tällainen parannuskeino keksittäisiin, koska uskon, että fyysisen sukupuolen korjaaminen ei välttämättä ole oikea ratkaisu kaikille transsukupuolisille.

Se, että kritisoin tätä asiaa ei missään nimessä tarkoita sitä, että vihaisin transihmisiä. Minulla on transsukupuolisia ystäviä. Uskon, että jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla oikeus tehdä kehollansa mitä vain. Transsukupuolisella yksilöllä mielestäni tulisi olla sen verran paksu nahka, että kestää rakentavan kritiikin. Jos et kykene sitä kestämään, niin miten aiot selviytyä siitä, että sukupuolielimesi leikataan? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Tarpeettoman arasti ja puolustelevasti kirjoitat, mutta kirjoituksessasi on asiaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset